Yllätystä odotellessa

─ Tässä on vaalien häviäjä!

    Mies osoittaa itseään ja ottaa humalaisille kasvoilleen suurieleisen alakulon. Pöytäseurue, johon kuuluu pienen managualaisen hotellin entisiä kanta-asukkaita, hiljenee. Kaikki katsovat kakkoshuoneen asukasta, joka ei yleensä paljon puhele. Mutta tänään vietetään hotellin neljävuotisjuhlia, ja naapurihuoneen mies juhlii samalla myös presidentinvaalikampanjan päättäjäisiä. Tai suree niitä.

    Mies on tehnyt vuoden päivät töitä Partido Liberal Constitutionalistan eli PLC:n presidenttiehdokkaan Arnoldo Alemánin vaalikampanjassa. Vaalit, jotka pidetään sunnuntaina, on kuulemma jo hävitty.

    Jos nicaragualaisiin mielipidemittauksiin voi luottaa, näin on tosiaankin käynyt: että Alemán on hävinnyt vaalit. Eikä se juuri muita sureta kuin tämän kampanjan nimissä työskennelleitä. Eikä ehkä heitäkään, sillä jokainen on häviöstään huolimatta käärinyt itselleen 12 miljoonan dollarin kampanjabudjetista mukavasti tuohta myös henkilökohtaisiin käyttökohteisiinsa. Vuosina 1997–2002 Nicaraguan presidenttinä ollut ja sen jälkeen korruptiosta ja rahanpesusta tuomittu keskusta-oikeistolainen Arnoldo Alemán oli vielä keväällä istuvan presidentin, vasemmistolaisen Daniel Ortegan kannoilla. Vaalilauseella ”Jo riittää!” Alemán on pyrkinyt korostamaan paitsi Ortegan kauden pituutta myös nykyhallinnon korruptoituneisuutta.

    Hyökkäys on paras puolustus. Vai onko? Nicaragualaiset eivät ole unohtaneet Alemánin rikoksia: uusimmassa mittauksessa hänen ohitseen on kirinyt toinen mukaliberaali, homojen ja aborttien vastustaja, Partido Liberal Independienten eli PLI:n Fabio Gadea, ja etumatka on pitkä. Kaksi muuta ehdokasta, Alianza Liberal Nicaragüensen (ALN) Enrique Quiñones, ehdokas Jumalan nimenomaisesta toivomuksesta, ja Alianza por la Repúblican (APRE) Roger Guevara sen sijaan ovat kaukana Alemánin perässä.

    Osa nicaragualaisista, kuten meikäläisistäkin, olisi valmiita istuttamaan syytettyjen penkille Alemánin lisäksi myös sandinistien Daniel Ortegan, miehen joka kumppaneineen vapautti maan diktatuurista 30 vuotta sitten. Ja joka sittemmin on sortunut itsekin rahan- ja vallanahneuteen. Osa nicaragualaisista, kuten meikäläisistäkin, hyväksyy väärinkäytökset, sillä maassa on tapahtunut vuonna 2006 alkaneella Ortegan kaudella paljon hyvääkin. Köyhimpien nicaragualaisten arkea on helpotettu rakentamalla asuntoja, korjaamalla ja rakentamalla teitä, kehittämällä julkista liikennettä, koululaitosta ja terveydenhuoltoa. Stop! Tämän enempää hyvää Ortegan hallinnosta ei saa kirjoittaa ilman, että muistuttaa hyötyjien mitä todennäköisimmin olleen sandinistipuolueen kannattajia.

    Ortega puhuu kauniisti köyhille ja ajaa näyttävästi kansan syvien rivien asiaa omistamillaan televisiokanavilla. Mutta ei rikaskaan kansanosa ole kovin aktiivisesti vastustanut Ortegan hallintoa, joka on kaikesta huolimatta tukenut yrittäjyyttä ja, ennen kaikkea, pitänyt työväen rauhallisena. Se jos mikä hyödyttää liike-elämää.

    Daniel Ortegan painolastina maineenhallinnassa ovat väärinkäytösten lisäksi hänen vallankumoushenkiset puheensa, jotka uppoavat kansaan kuin perussuomalainen retoriikka Suomessa. Ja tempaukset, joille voisi nauraa, jos ne eivät olisi totta. Näissä vaaleissa esimerkiksi sandinistipuolueen palkkaamat viitisensataa ”kannattajaa”, joista monien pitäisi olla koulussa eikä lukemassa iskulauseita liikenneympyröissä, eivät todellakaan saa kaikilta sympatiaa. Kerrotaan myös, että vuoden 2008 kunnallisvaalien alla näille viidellesadalle ”kannattajalle” maksettiin palkkio siitä, että he rukoilivat sandinisteille voittoa – julkisesti ja suureen ääneen. Varsinainen kampanjointi oli vaalirauhan aikaan kiellettyä, rukoileminen katolisessa maassa on sallittua aina.

    Vaaleja edeltävällä viikolla Nicaraguassa on ollut rauha maassa. Puolueet ovat lopettaneet mainostamisen, mutta taistelu äänistä on kiihtynyt mediassa ja muillakin pelikentillä. Katolinen kirkko on muistuttanut äänestämään aborttia vastaan (mikä on turhaa, sillä aborttia ei puolusta yksikään ehdokas) ja kaiken yllä on häilynyt uhka uudesta vaalivilpistä, johon sandinistien pelätään syyllistyvän voittonsa takaamiseksi.

    Daniel Ortega on vaalien todennäköisin voittaja, joten vaalivilppi olisi valtava riski Nicaraguan kansainvälisille suhteille, bisnekselle ja kehitysyhteistyölle. Siksi sitä ei todennäköisesti tapahdu, ja siksi Nicaragua – vallalla olevasta käsityksestä poiketen – on ottanut vastaan muun muassa Euroopan Unionin ja Amerikan valtioiden järjestön OAS:n lähettämiä vaalitarkkailijoita. Kokonaan toinen asia on se, nieleekö hajallaan oleva oppositio purematta vaalien tuloksen. Ortega pyrkii kolmannelle kaudelleen, toiselle peräkkäiselle, mikä vaati perustuslakiin runnotun muutoksen. Opposition suussa Daniel Ortega onkin ”laiton ehdokas”, ja paukkuja on saatettu säästellä vaalien jälkeiseen aikaan.

    ─ Maanantaina, 7. marraskuuta, silloin jysähtää, Alemánin lähipiiriin kuuluva nyökyttelee, katsoo tiukasti silmiin ja taputtaa minua käsivarrelle.

    ─ Tulossa on todella iso yllätys.

    Uskooko ”häviäjä” siis sittenkin voittoon? Yhdistävätkö liberaalipuolueet voimansa viime hetkellä ennen vaaleja? Se nimittäin saattaisi riittää Ortegan kaatamiseksi. Vai onko luvassa poliittinen jälkinäytös, josta tulee huikeampi kuin vaaleja edeltäneestä taistelusta?